Kreationismin eksytys - Genesiksen kulttuuritausta

Tarkoitan kreationismilla tässä Creation Ministry ja Answers in Genesis pariskunnan tuottamaa aineistoa Genesiksen ja Mesopotamian savitaulujen suhteesta.

Ongelman ydin on polttavan tärkeä - mikä on Raamattu? Mitä on Jumalan Sana? Mitä on ilmoitus?

Kreationistit tahtovat kunnioittaa pyhää Raamattua ja kauhistelevat väitteitä, että luomiskertomus tai Nooan vedenpiasumus sisältäisivät aineksia muinaisen Mesopotamian pakanallisista polyteistisista kulttuureista.

Tästä lähtökohdasta käsin - raamattukäsityksestä - toistuu sitten sama fundamentaalinen virhe kuin suihteessa luonnontieteen tutkimukseen, jossa sekä Jumalan Sana että luonto vääristetään.

Nyt vääristetään ja mustamaalataan Jumalan Sanan aito sisältö ja tekstien tosiasialliset keskinäiset yhteydet.

Väitetään, että Genesiksen kertomukset ovat vanhempia kuin Mesopotamian tekstit ja että Mesopotamian tekstit ovat Raamatun tekstien turmeltuneita kopioita.

Sen sijaan, että kreationistit työskentelisivät totuudellisesti ja kantaisivat kortensa kekoon Jumalan Sanan ymmärtämisen syventämiseksi, he vääristävät koko asetelman suorastaan sairaalla tavalla.

On näet niin, että pyhä Raamattu on sellainen kuin se on, koska Pyhä Henki on niin tahtonut.

Tätä tulee kunnioittaa silloinkin, kun Raamattu ei noudata meidän päässämme keksimiämme oppilauseita Jumalan ilmoituksesta ja pyhistä Kirjoituksista.

[Asia on juuri tänään ollut esillä Ryttylän apologiaforumissa!]

Enuma elish ja kreationistit - Creation.com

Creation.com on kreationistien perussivusto, josta Answers in Genesis erkani. Creation Ministries sivuilla on huomattavasti painavampaa tekstiä kuin AiG, erityisesti Murray Adamthwaiten tuore kirjoitus vuodelta 2013, jossa on todella paneuduttu asiaan.

En löytänyt selaamiltani sivuilta yhtään sitä valheellista argumenttia, jota AiG sivustolla vilisee, että Genesis olisi muka alkuperäinen josta babylonialaiset tekstit ovat korruptoituneet. En myöskään AiG tyypililsiä tuhahduksia - päin vastoin, Enuma elish otetaan kielellisesti ja asiallisesti huomioon monessa sivuston kirjoituksessa.

Mutta Gilgamesh eepoksen kohdalla löytyy itsensä Jonathan Sarfatin kirjoittama artikkeli, jossa kerrotaan että Genesiksen kertomus vedenpaisumuksesta "on vanhempi kuin Gilgamesh". Hän toistaa samat väitteet Ruotsissa 2010.


Clifford A. Wilson 1994
sama artikkeli kuin AiG
creation.com 

Murray Adamthwaite 2013
Vakavampi artikkeli, lyhennelmä Journal of Creation Is Genesis 1 Just Reworked Babylonian Myth?
Otan siitä tähän lainauksia

One might well wonder how in the world anyone could find “parallels” with Genesis in such a crude and bloodthirsty story, unless the wish be father to the thought. Needless to say, the whole theme of conflict among the gods is entirely absent from Genesis 1, and belongs to the essence of polytheism. Some critics have appealed inter alia to Isa. 51:9–10 and Psalm 74:14 to find the remnants of such an idea, but these passages deal with the historical event of the Exodus, using perhaps the language of mythology, but without the substance. We do similar things in our own culture: several of the names of our calendar months derive from Roman gods, while the days of our week for the most part derive from the Norse gods. No-one thereby suggests that Westerners believe in those deities or their respective mythologies.

The first observation is that this is a political document, setting forth why Babylon is the pre-eminent city in the world with its pre-eminent deity, Marduk, as opposed to Anu or Ea or whoever. As such it constituted part of ritual for the Akitu new-year festival which re-confirmed the kingship for the coming year. Genesis 1 has no such function, and assertions to the contrary—commonly alleged by critical or secular scholars—are merely circular reasoning.

Second, it is a theogony rather than a cosmogony, that is, its basic intent is to explain the origin of gods rather than the origin of the universe, where the latter is more of an afterthought.

Third, in Enuma Elish the world and man are emanations from divine substance, i.e. both are of the “stuff” of gods. There is no Creator-creature distinction. Moreover, Marduk is a fashioner, not a true creator.5 Creation ex nihilo seemed to be beyond the conception of the Babylonians.

Fourth, Enuma Elish has no six-days-plus-one format. The seven tablets of the epic are irrelevant; they have nothing to do with days (or long periods either, for that matter).

The final overall point concerns the chronological setting of what we might call “origins literature” in the Ancient Near East. K.A. Kitchen argues that this is clearly the early 2nd millennium BC, as opposed to later periods of Near Eastern history.6

He then concludes:

“In short, the idea that the Hebrews in captivity in Nebuchadrezzar’s Babylon (6th century BC) first ‘borrowed’ the content of early Genesis at that late date is a non-starter.”

Although I do not accept the conventional 2nd millennium chronology, otherwise his point still holds: the early second millennium BC (and earlier) is the period for Mesopotamian—and Hebrew—‘origins literature’, and not later.
creation.com

Adamthwaiten artikkeli, jota edellä lainaan, on oikein hyvä apologia. Sen tavoitteena on korostaa luomiskertomuksen ja Enuma elish eepoksen eroja ja torjua ajatus, että Genesis "on vain heprealaisten kirjurien uudelleen kirjoittama mesopotamialainen myytti", jonka hän omistaa Franz Delitschille.

Hän ei apologina mitenkään pyri ymmärtämään kertomusten välisiä syviä yhteyksiä. Kreationistien kirjoituksista kuitenkin paras tähän asti kohtaamistani.


Tas Walker käsittelee Dr John Dickson "Science reading Bible" Tekstin lisäksi haastattelu sisältää paljon keskustelua Enum elish aiheesta.

[John Dickson] Well we are really greatly helped by a number of discoveries that occurred in the 19th century, actually virtually the same year that Charles Darwin’s Origin of Species was published. We discovered some tablets in the Middle East that gave us an account of creation very similar to the Genesis account but it came from the Babylonians. It’s called the Enuma elish. And on these tablets was written a story, on seven tablets actually, it’s a seven stage story, which is interesting. But the opening lines of Enuma elish say that before the origin of the world there was a watery chaos. Now that’s interesting because that’s the same thing that you have in Genesis.
creation.com

Ouch! Dickson asettuu helpoksi maalitauluksi tällaisen typeryyden kanssa ja saa mitä ansaitsee.


Charles W. Taylor tarkasteli Genesiksen kieltä 1997

This leaves us with the traditional interpretation (c). In this connection, Koenig notes that bere’shith in Genesis 1:1 “appears without the article, appearing in use practically as a proper noun.”17 Thus the setting of verse 1 is the very beginning, in a stressed form. Making it part of an adverbial conjunction is only a concession to liberal ideas gathered from the Babylonian epic “enuma elish”. The full weight of original creation must be placed on “the beginning”
creation.com

A.S. Kulikovsky arvioi Creation out of nothing kirjaa 2004

In chapter 1, Copan and Craig present Scriptural evidence from the Old Testament supporting creation ex nihilo. They rightly affirm the uniqueness of the account and its superiority over other ancient near eastern accounts such as Enuma Elish. They also rightly affirm that בראשית (berē’šĭt) in Genesis 1:1 is in the absolute form rather than the construct form. I.e. the traditional translation ‘In the beginning, God … ’ is correct and the alternative ‘In the beginning, when God … ’ is grammatically awkward and contextually unsustainable.
creation.com

Enuma elish ja kreationistit - AiG

Answers in Genesis sivuistossaa on useampia kannaottoja Enuma elish eepokseen, jotka edustavat kreationistien näkemyksiä.

Näemme kaksi päälinjaa Mesopotamian tekstien ja Genesiksen suhteesta

1. Babylonian kertomukset ovat korruptoituneita muotoja Raamatun kertomuksista  
2. Babylonian tekstit ovat vähäarvoisia tai arvottomia Raamattuun verrattuna ja voidaan sivuttaa olan kohautuksella

Viitteet
Ken Ham The president/CEO and founder of Answers in Genesis-U.S. and the highly acclaimed Creation Museum, Ken Ham is one of the most in-demand Christian speakers in North America.
AiG

Ken Ham 2012 esittää perustavan argumentin - Genesis on ensin! Sama argumentti esitetään Gilgamesh eepoksen vedenpaisumuskertomuksesta.
The events in Genesis 1–11 would have been remembered and passed down for generations. But, as man multiplied after the global Flood, later generations that embraced false gods would have every reason to corrupt those accounts and attribute them to their own idols. Hermann Gunkel and Dr. Enns get it backwards: Genesis is not a collection of legends—those legends, such as the Epic of Gilgamesh or the Enuma Elish, are corrupted versions of the accounts in Genesis!
AiG

Lee Anderson käyttää tätä argumenttia 2013 väittelyssä Peter Ennsin kanssa

Comparing the Genesis creation record with the Enuma Elish, he contends that Genesis is not a prototype for the Babylonian myth, but rather presupposes the “far older Babylonian theology of the dominant culture” (Enns 2012, p. 39).4 Because of the presumed connection between the Enuma Elish and the biblical creation record,

any thought of Genesis 1 providing a scientifically or historically accurate account of cosmic origins, and therefore being wholly distinct from the ‘fanciful’ story in Enuma Elish, cannot be seriously entertained. (Enns 2012, pp. 40–41)5

Similarly, Enns draws comparisons between the biblical Flood narrative, the Epic of Gilgamesh, and the ancient myth of Atrahasis. Though he admits that the biblical account has unique polemical elements, he concludes that

The distinct theology of the biblical flood story, however, does not imply that it is of a higher historical or scientific order than the other ancient flood stories. (Enns 2012, p. 49)
AiG

Clifford A. Wilson sivuuttaa eepoksen vähäarvoisena 1994 ja 2008

Enuma Elish—This is the Babylonian Creation Record. We also have the Ebla Creation Tablet. The Bible record is clearly superior to this as the Enuma Elish has creation from pre-existing matter, which really isn’t creation at all. The Bible is the true account of this historical event.
AiG

Jud Davis nosti kysymyksen esiin 2012 antamatta sen kummempia vastauksia

I knew that the religion department doubted the authorship of Old Testament books. For them, the myth Enuma Elish was more important for understanding Genesis than was Moses, Paul, or Jesus. Most of them believed that evolution disproved Christianity once and for all. Jesus was just a man, and the Bible was a book like any other book—written only by man and full of errors.

During my search, I even went to the national Evangelical Theological Society meeting and attended their session on Genesis 1–2. During a panel discussion, some scholars began to openly mock the traditional view. Others assured the audience that Enuma Elish, and the like, were the key to understanding Genesis. I felt like I was back in Peabody Hall. What was happening?
AiG

David Livingston etsii Baabelin tornia 2008 artikkelissa sivuuttaa eepoksen Cambridge Ancient History kuvausta osittain lainaten, se siitä...

The religio-political systems that developed in early cities would later expand into empires. Babel was just the first. Fifty-four miles south of Baghdad, it was a huge city in its heyday, with walls 14 miles (23 km) long and 135 feet (41 m) thick. The famous Hanging Gardens were a part of the temple tower. Among many archaeological treasures discovered in the city were the clay tablets with the Enuma Elish Creation Epic, which some scholars mistakenly say inspired the biblical creation story. However, even a cursory reading of the Enuma Elish shows that it is a later corruption of the true account in Scripture.
...
This, then, was the motive for Enuma Elish.
AiG

Noel Weeks koetti keskustella Genesiksen ja Babylonin suhteesta hieman perusteellisemmin, mutta ei sitten pääse asiassa oikien puusta pitkään 1979
AiG

Yhteenveto - Enuma elish eepoksen kulttuuritausta

Kaiken edellä kahlatun perusteella minusta henkilökohtaisesti näyttää että

Enuma elish runoelman pohjakerrrostuma, perustava uskonnon ja muun kulttuurin tausta, on neljännen vuosituhannen Sumerissa ja Akkadissa.

Mahdollisesti vierasperäinen Marduk nousee Babyloniassa esiin amorilaisen Ensimmäisen dynastian aikana, ja mainitaan Hammurabin kuuluisan lakisteelan johdannossa. Steelassa täysin sumerilaisen ikonografian mukaan kuvattu jumaluus on todennäköisesti Shamash, joka valaisee maan kuin Hammurabin laki konsanaan. (vrt. Mooseksen Toora, valaistus, opetus, ei "laki")

Mahdollisesti Mardukin papit laativat poliittisen Enuma elish eepoksen Babylonian Kolmannen dynastian eli Kassiittien dynasitan aikana vuosituhannen loppupuolen kuohuvissa oloissa.

Eepoksen ylempi kerrostuma, Mardukin ja Tiamatin verinen taistelu, neuvonpito ja Mardukin asettaminen kaikkien jumalten kuninkaaksi, edustaa kassiittien mukanaan tuomaa indo-arjalaista mentaliteettia ja on varsin erilianen vanhasta sumerilaisesta ja akkadin seemiläisestä ilmapiiristä, jonka amorilaiset olivat kauan sitten omaksuneet asuessaan näiden parissa.

Kassiiteilla oli useita yhteenottoja hurjien assyrialaisten kanssa ja voittoisat Assurin kuninkaat toivat myös Mardukin kultin valtakuntaansa.

Babylonian noustessa suurvallaksi ja kukistaessa Assyrian Marduk koki uransa korkeimman kauden ja suurkuningas Nebukadnessar II teki valtavia rakennustöitä koko Mardukin temppelin alueella, Esagila temppelissä ja ziggurratissa. Näiden savitiilistä tehtyjen rakennusten jäänteitä on yhä näkyvillä Irakissa.

Enuma elish eepoksen seitsemän taulua löydettiin Assyrian suurkuningas Assurbanipalin kirjastosta (paitsi taulu 5).

Marduk iski hirmuisella voimalla Levanttiin, valloitti Jerusalemin ja murskasi siellä olleen Israelin Jumalan temppelin ryöstäen sen aarteet ja vieden Jumalan valitun kansan pakkosiirtolaisuuteen.

Mardukin vuoro tuhoutuia koitti kuitenkin pian tämän jälkeen Persian suurkuningas Kyyros I joukkojen vallatessa Babylonian. Valittu kanssa sai Kyyrokselta luvan palata kotimaahansa ja heidän Jumalansa on yhä varsin merkittävä tekijä.

Marduk on historian muisto.

Huolimatta Babylonian ja Juudan sodasta ja hävityksestä, Enuma eelish eepoksella on selkeitä yhtyämkohtia sekä ensimmäiseen luomiskertomukseen että eräisiin kohtiin Psalmeissa ja profeetoissa.

Eräs teoria onkin, että Jahvistin historiateoksen alussa on aiemmin ollut Marduk Tiamat taistelun tapainen kertomus, jonka sijalle on pantu Pappiskirjan seitsemän luomispäivää.

Ensimmäinen luomiskertomus voidaan ymmärtää useissa yksityiskohdissaan toisaalta Enuma elish eepoksen maailmankuvan taustalta, toisaalta aktiivisena asioiden toisenlaisena esittämisenä.

Marduk Raamatussa

El-Amarna kirjeissä esiintyy n. 1350 eKr. kanaanilainen nimi, jonka W.F.Albright luki Šulum-Marduk (EA 256:20). Ashtartelle on rakennettu "Bet Šulum-Marduk".

Raamatussa nimi Marduk tai Merodak esiintyy Assyro-babylonialaisen ajan teksteissä Jesajalla, Jeremialla ja 2 Kuningastenkirjassa kaikkiaan yhteensä 5 kertaa.

Marduk

Profeetta Jeremian kirjassa on ennustus Babylonista, jossa on Bel (akk. belum, Herra) ja Marduk.

-- Ilmoittakaa kansojen keskuudessa,
tehkää tiettäväksi,
kohottakaa merkkiviiri ja kuuluttakaa,
huutakaa rohkeasti:
Babylon valloitetaan,
Bel ei voi mitään,
Marduk syöstään maahan.
Kaikki jumalat joutuvat häpeään,
kaikki jumalankuvat syöstään maahan.

Pohjoisesta hyökkää kansa Babylonian kimppuun ja hävittää maan autioksi. Kukaan ei jää sinne asumaan, ihmiset karjoineen pakenevat pois.

Jer 50:2-3

KR 1938 vokalisoi yllä olevan Jes 50:2 nimen Merodak

Merodak

Assyrian suurvalta-aikana profeetta Jesajan kirjassa Marduk nimi on vokalisoituna Merodak 

מרדך בלאד

Siihen aikaan Babylonian kuningas Merodak-Bal-Adan, Bal-Adanin poika, lähetti kirjeen ja lahjoja Hiskialle, koska oli kuullut, että tämä oli ollut sairaana ja toipunut sairaudestaan

Jes 39:1  (sama 2 Kun 20:12)

Babylonian suurvalta-ajalta on nimi Evil-Merodak

Mutta kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena siitä, kun Joojakin, Juudan kuningas, oli viety pakkosiirtolaisuuteen, kahdennessatoista kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, korotti Evil-Merodak, Baabelin kuningas, samana vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi, Juudan kuninkaan Joojakinin pään, vapauttaen hänet vankilasta.

Jer 52:31 (sama 2 Kun 25:27) 

Marduk - Encylcopaedia Judaica (2008)

Encyclopaeida Judaica sisältää oppineen ja perusteellisen artikkelin Marduk jumalasta, joka on julkaistu Jewish Virtual Library projektissa.

Otan sieltä tähän mielenkiintoisia lainauksia, jotka liittyvät aiempaan keskusteluun tässä blogissa.

Mardukin nousun ajoitus

Although known as a minor god as early as the third millennium, Marduk became an important local deity at the time of the advent of the First Babylonian Dynasty as can be seen mainly from the literary introduction of the Hammurapi Stele and other documents.

However, he was elevated to the rank of the chief deity and national god of Babylon only during the Middle Babylonian period and especially during the reign of Nebuchadnezzar I (c. 1100 B.C.E.; post-Kassite period) and not, as is commonly assumed, during the reign of Hammurapi (1848–1806 B.C.E.). This can be ascertained from the diffusion during the Old and Middle Babylonian periods of the name Marduk as a component of personal names or as a titular deity in legal and other procedures.
JVL

Hammurabin steela

According to the Old Babylonian conception expressed in the introduction to the Hammurapi Code, he received at this time only the illilūtu, the governorship of the people, which had formerly rested on Enlil.
JVL

Marduk nimi

The origin of Marduk's name is unknown but there are some suggested etymologies, the most accepted being from Sumerian (A) MAR. UTU (K), "the young bull [or calf] of Samaš [Utu] the Sungod." This explanation was well known in the Babylonian tradition.

Another etymology, put forward by Th. Jacobsen, is "the son of the storm" (or "maker of storm"?), Marud(d)uk, which brings the form of his name closer to the Aramaic-Hebrew transliteration.

Abusch understands the name to reflect original Sumerian amar.uda.ak, meaning "Calf of the Storm," because Marduk was never a solar deity.

JVL

Marduk ja Enki

Marduk's rise to the status of national god was slow but exceptionally comprehensive. It is very possible that, apart from being an historical process, his elevation was deeply influenced by his connection – not entirely proven – with Enki (Ea), the benevolent god of wisdom, incantations, and the sweet waters of the deep (Sum. ABZU, Akk. apsû), from Eridu, the most ancient holy city of Sumer.

This connection with Enki was maintained in the theology and practice of the cult of Marduk, e.g., in his identification with Asalluhi, the son of Enki, active in healing or exorcistic incantations, and in the naming of his temple in Babylon Esagila ("the house of the [high] raised head") after that of Enki in Eridu.

Thus Marduk emerges as a national and popular god of the "second [younger] generation," who exercises influence in every walk of life as the healer and saviour of the Babylonians. In this capacity he appears in incantations, prayers, hymns, philosophical poems (e.g., Ludlul bēl nēmeqi, "Let me praise the God of wisdom," a variant of which was known also in Ugarit, see Job ), and epics such as the Erra Epic, where the "disappearance" of Marduk because of displeasure wreaks havoc in the world and brings about the temporary rule of Erra, the god of destruction.
JVL

Lue koko artikkeli Jewish Virtual Library

Lisää kassiiteista - wikipedia

kuva Sumer: the original black people

Kassiittien alkuperä

The original homeland of the Kassites is not well known, but appears to have been located in the Zagros Mountains in Lorestan in what is now modern Iran, although, like the Elamites, Gutians and Manneans, they were linguistically unrelated to the later Indo-Europeans who came to dominate the region a thousand years later.

They first appeared in the annals of history in the 18th century BC when they attacked Babylonia in the 9th year of the reign of Samsu-iluna (reigned ca. 1749–1712 BC), the son of Hammurabi. Samsu-iluna repelled them, as did Abi-Eshuh, but they subsequently gained control of Babylonia circa 1570 BC some 25 years after the fall of Babylon to the Hittites in ca. 1595 BC, and went on to conquer the southern part of Mesopotamia, roughly corresponding to ancient Sumer and known as the Dynasty of the Sealand by ca. 1460 BC.

Marduk

The Hittites had carried off the idol of the god Marduk, but the Kassite rulers regained possession, returned Marduk to Babylon, and made him the equal of the Kassite Shuqamuna.

Kirjoitettujen lähteiden puute

The circumstances of their rise to power are unknown, due to a lack of documentation from this so-called "Dark Age" period of widespread dislocation.

No inscription or document in the Kassite language has been preserved, an absence that cannot be purely accidental, suggesting a severe regression of literacy in official circles.

Voimakas ja kauan kestänyt dynastia

Babylon under Kassite rulers, who renamed the city Karanduniash, re-emerged as a political and military power in Mesopotamia. A newly built capital city Dur-Kurigalzu was named in honour of Kurigalzu I (ca. early 14th century BC).

Their success was built upon the relative political stability that the Kassite monarchs achieved. They ruled Babylonia practically without interruption for almost four hundred years— the longest rule by any dynasty in Babylonian history.
wikipedia

Assyrian suhteet
Enuma elish eepoksen kannalta aihe on merkittävä, olihan se myös Assyriassa tunnettu - siellä Mardukin tilalle asetettiin Assur jumala.

However, Babylonia found itself under attack and domination from Assyria for much of the next few centuries after the accession of Ashur-uballit I in 1365 BC who made Assyria (along with the Hittites and Egyptians) the major power in the Near East.

Babylon was sacked by the Assyrian king Ashur-uballit I (1365 BC – 1330 BC)) in the 1360s after the Kassite king in Babylon who was married to the daughter of Ashur-uballit was murdered. Ashur-uballit promptly marched into Babylonia and avenged his son-in-law, deposing the king and installing Kurigalzu II of the royal Kassite line as king there.

His successor Enlil-nirari (1330 BC to 1319) also attacked Babylonia and his great grandson Adad-nirari I (1307 to 1275 BC) annexed Bablonian territory when he became king. Tukulti-Ninurta I (1244 BC -1208 BC) not content with merely dominating Babylonia went further, conquering Babylonia, deposing Kashtiliash IV and ruling there for 8 years in person from 1235 BC to 1227 BC.
wikipedia

Kassiittien dynastian tuho

After the Kassite dynasty was overthrown in 1155 BC, the system of provincial administration continued and the country remained united under the succeeding rule, the Second Dynasty of Isin.

The Elamites conquered Babylonia in the 12th century BC, thus ending the Kassite state. The last Kassite king, Enlil-nadin-ahi, was taken to Susa and imprisoned there, where he also died.

The Kassites did briefly regain control over Babylonia with Dynasty V (1025 BC-1004 BC), however they were deposed once more, this time by an Aramean dynasty.

Kassites survived as a distinct ethnic group in the mountains of Lorestan (Luristan) long after the Kassite state collapsed. Babylonian records describe how the Assyrian king Sennacherib on his eastern campaign of 702 BC subdued the Kassites in a battle near Hulwan, Iran.
wikipedia

Lue koko artikkeli wikipediasta

Babylonian 3. dynastia Kassiitit - wikipedia

kartta wikimedia

wikipedia kertoo

The Kassites were an ancient Near Eastern people who controlled Babylonia after the fall of the Old Babylonian Empire ca. 1531 BC and until ca. 1155 BC (short chronology).

The Kassites gained control of Babylonia after the Hittite sack of the city in 1595 BC (i.e. 1531 BC per the short chronology), and established a dynasty based in Dur-Kurigalzu.

The Kassites were members of a small military aristocracy but were efficient rulers and not locally unpopular, and their 500-year reign laid an essential groundwork for the development of subsequent Babylonian culture.

The horse, which the Kassites worshipped, first came into use in Babylonia at this time.

The Kassite language has not been classified. However, several Kassite leaders bore Indo-European names, and they might have had an Indo-European elite similar to the Mitanni.
wikipedia

Bingo!
Olemme todenneet, miten sumerilainen taustakulttuuri ja myöhempi uskonnollinen miljöö ovat sekaisin Enuma elish eepoksessa kuin suolainen ja makea vesi konsanaan.

Olemme ehdottaneet, että Hammurabin uljas Ensimmäinen dynastia edustaa amorilaisten maailmaa ja sen syviä yhteisiä juuria Sumerin ja Akkadin kanssa. Se ei ole kulttuurin murtuma vaan luonnollista kehitystä ja kuninkaiden nimet, uskonnollisen taiteen ikonografia on vahvasti sumerilaista.

Nykyisen etelä-Irakin suoalueiden hämärä Toinen dynastia ei vaikuta sellaiselta, joka voimakkaasti muuttaisi ikivanhaa kulttuuria.

Vaan hevosta palvovat kassiitit, ehkä Mitannian ritareita!

Ajatus siitä, että Enuma elish eepos olisi luotu kassiittien aikana sopisi mainiosti myös feministiseen uskontohistorian teoriaan, jossa sotaisat indo-eurooppalaiset muuttavat Välimeren maiden vanhat sivilisaatiot ja uskonnot sotaiseksi.

Asiaan saattavat liittyä luonnon ja historian levottomuudet 1600-1200 luvulla eKr.

•  Theran (Santorini) tulivuoren räjähdys Kreetalla ja sen aiheuttama valtava tsunami (1628?) - Tiamat todella raivostui!
•  Ensimmäinen maailmansota, heettiläisten ja egyptiläisten taistelu Orontos-joen Kadeksessa 1274 eKr. Valtava sota suurin poliittisin seurauksin, vaikka päättyikin tasapeliin.
•  Kansainvaellukset, Merikansat lähtevät liikkeelle, filistealaiset

Vanhat hyvät ajat ovat takana pienine kaupunkivaltioiden välisine kahakoineen ja valtataisteluineen. Luono on näyttänyt tuhoavan voimansa ja kansat taistelevat tosissaan käyden lähes totaalista sotaa.

Mutta mitä todisteita voimme löytää Marduk kultin noususta Babylonian Kolmannen eli Kassiittien dynastian ajalta?

Babylonian toinen dynastia - wikipedia

Babylonain Toinen dynastia ei todellakaan vaikuta Mardukin voiton ja Enuma elish eepoksen miljööltä!

Wikipedia kertoo

The Sealand Dynasty, (ŠEŠ-KU) or the 2nd Dynasty of Babylon, very speculatively ca. 1732–1460 BC (short chronology), is an enigmatic series of kings attested to primarily in laconic references in the king lists A and B, and as contemporaries recorded on the Assyrian Synchronistic king list A.117.

The dynasty was named for the province in the far south of Babylonia, a swampy region bereft of large settlements which gradually expanded southwards with the silting up of the mouths of the Tigris and Euphrates rivers.

The kings bore fanciful pseudo-Sumerian names and harked back to the glory days of the dynasty of Isin. The third king of the dynasty was even named for the ultimate king of the dynasty of Isin, Damiq-ilišu.

 Despite these cultural motifs, the population predominantly bore Akkadian names and wrote and spoke in the Akkadian language. There is circumstantial evidence that their rule extended at least briefly to Babylon itself.

The king list references which bear witness to the sequence of Sealand kings are summarized below:

The king list references which bear witness to the sequence of Sealand kings are summarized below:

Position	King List A[i 1]	King List B[i 2]	Purported reign[i 1]	Contemporary
1	Ilima[ii]	Ilum-ma-ilī	60 years	Samsu-iluna and Abi-ešuh (Babylon)[i 3]
2	Ittili	Itti-ili-nībī	56 years
3	Damqili	Damqi-ilišu II	36 years	Adasi (Assyria)[i 4]
4	Iški	Iškibal	15 years	Bēlu-bāni (Assyria)[i 4]
5	Šušši, brother	Šušši	26 years	Lubaia (Assyria)[i 4]
6	Gulki…	Gulkišar	55 years	Šarma-Adad I (Assyria)[i 4]
6a		mDIŠ-U-EN[i 4]	?	LIK.KUD-Šamaš (Assyria)[i 4]
7	Peš-gal	Pešgaldarameš,[nb 1] his son, same	50 years	Bazaia (Assyria)[i 4]
8	A-a-dàra	Ayadaragalama,[nb 2] his son, same	28 years	Lulla (Assyria)[i 4]
9	Ekurul	Akurduana	26 years	Šu-ninua (Assyria)[i 4]
10	Melamma	Melamkurkurra	7 years	Šarma-Adad II (Assyria)[i 4]
11	Eaga	Ea-gam[il]	9 years	Erišum III (Assyria)[i 4]

wikipedia

Mardukin nousu yli muiden

Marduk
Elamista löydetty reliefi, Louvre, Pariisi
kuva wikimedia

Reliefin ikonografia on edelleen vahvasti sumerilaista sarvikruunuineen ja jumalallisine siipineen ja rannekelloineen. Huomaa, miten huolellisesti parta on kuvattu, jumalan julma lähes assyrialainen kasvojen profiili ja lihaksikas jänteikäs jalka.

Vaikka wikipedian artikkeli on pakattu asiatiedolla se jättää monia kysymyksiä avoimiksi

Marduk (Sumerian spelling in Akkadian: AMAR.UTU "solar calf"; perhaps from MERI.DUG; Biblical Hebrew מְרֹדַךְ Merodach; Greek Μαρδοχαῖος, Mardochaios)
was the Babylonian name of a late-generation god from ancient Mesopotamia
and patron deity of the city of Babylon,
who, when Babylon became the political center of the Euphrates valley in the time of Hammurabi (18th century BCE),
started to slowly rise to the position of the head of the Babylonian pantheon,
a position he fully acquired by the second half of the second millennium BC.
In the city of Babylon, he resided in the temple Esagila.

According to The Encyclopedia of Religion, the name Marduk was probably pronounced Marutuk.

The etymology of the name Marduk is conjectured as derived from amar-Utu "bull calf of the sun god Utu"), though he shows no specially solar features.

The origin of Marduk's name may reflect an earlier genealogy,
or have had cultural ties to the ancient city of Sippar (whose god was Utu, the sun god), dating back to the third millennium BC.

In the perfected system of astrology, the planet Jupiter was associated with Marduk by the Hammurabi period.
lue koko artikkeli wikipediasta

Kysymyksemme kannalta tärkeä tässä artikkelissa on viittaus Marduk jumalan nousuun muiden yli Hammurabin ajasta alkaen ja huipentuen ajalla 1500-1000 eKr.

Tämä asteittainen muutos Babylonian uskonnollisessa elämässä tukisi ajatusta, että Enuma elish eepos ei ole Ensimmäisen dynastian aikainen vaan myöhäisempi Babylonian historian vaiheisiin liittyvä teksti.

Uus-babylonian aikana, johon eepoksen löydetyt seitsemän taulua ajoittuvat, Mardukin asema oli jo ilmeisen vakaa Babyloniassa.

Mitä tässä välillä sitten tapahtui?

Marduk ja lohikäärmeensä mušḫuššu
Babylonialainen sylinterisinetti
kuva wikimedia

Mardukin ikonografia edustaa tässä sinetissä jo toista aikaa - Sumeri on kaukana takanapäin.

Mukava suomalaisenkin korvissa tuo jumalan lempilohikäärmeen nimi mušḫuššu 

Hammurabi ja Marduk

Hammurabi saa kuninkaan symbolit Shamash jumalalta
Kuva lakikoodeksista, dioriittia 1792-1750 eKr. .Louvre, Pariisi
kuva wikimedia

Akkadin vanha-babylonian kielellä kirjoitettu Enuma elish eepos on ajoitettu Babylonian ensimmäisen dynastian aikaan. Kuningas Hammurabi on dynastian vahva mies, Babylonian laajentava yli koko Sumerin ja Akkadin ja aina Marin kaupunkiin asti. Hänen taustansa on keski- ja etelä-Mesopotamian tasangoilla olleissa monissa amorilaisissa kaupunkivaltioissa, jotka taistelivat keskenään viljelymaasta.

Hammurabi on erityisen kuuluisa 282 käskyä ja kieltoa sisältävän lakikoodeksin antajana. Vuonna 1772 eKr.kootto laki on kirjoitettu akkadin kielellä 2.25 metriä korkeaan dioriittipatsaaseen, joka on maailman vanhimpia näin laajana säilyneitä tekstejä.

Enuma elish eepos on ensisijaisesti kiinnostunut Marduk jumalasta, joka nostetaan sumerilaisten suurjumala Enkin yläpuolelle. Mutta mitä todisteita on säilynyt Mardukin palvonnasta Hammurabin tai hänen aikalaistensa maailmasta?

Ensimmäisen dynastian kuningaslistassa ei esiinny yhtään Marduk-johdannaista nimeä.

Shamash jumala
Lakikoodeksin sisältävän suuren dioriittipatsaan yläosassa on yksityiskohdiltaan ja ikonografialtaan puhtaasti sumerilainen kuvaus Shamash jumalasta (aurinko).

Istuvaa jumala saattaisi olla sumerilaisessa asussa oleva Marduk, joka mainitaan koodeksin johdannossa Ean poikana. Mutta johdannossa on lopussa myös varsin painokkaasti "maan valaiseva" Shamash,

When Anu the Sublime, King of the Anunaki, and Bel, the lord of Heaven and earth, who decreed the fate of the land, assigned to Marduk, the over-ruling son of Ea, God of righteousness, dominion over earthly man, and made him great among the Igigi, they called Babylon by his illustrious name, made it great on earth, and founded an everlasting kingdom in it, whose foundations are laid so solidly as those of heaven and earth; then Anu and Bel called by name me, Hammurabi, the exalted prince, who feared God, to bring about the rule of righteousness in the land, to destroy the wicked and the evil-doers; so that the strong should not harm the weak; so that I should rule over the black-headed people like Shamash, and enlighten the land, to further the well-being of mankind.
Käännös L.W.King

Sin jumala
Hammurabin isän nimi, Sin.Muballat (hallitsi 1748-1729 eKr), sisältää sumerilaisen kuun-jumala Sin nimen.Tämä esiintyy myös isoisänsä, kuningas Apil.Sin, nimessä.

Hammurabi nimi
Nimi on amorin kielestä akkadiin tullut sanapari, `Ammu-rapi,  `Ammu on heimolainen, heimon mies, rapi on Parantaja. Nimessä ei siis ole jumaluuden nimeä elementtinä.

Nimi kajahtaa samalta kuin erikoisessa Genesis 14 historiassa mainittu Sinearin kuningas Amrafel, hepreaksi אמרפל `amrpl, mutta nimien historiallinen kytkentä on epävarma.

Babylonian Ensimmäinen dynastia - wikipedia

kartta wikimedia

Enuma elish eepos ajoitetaan vanha-Babylonialaiselle ajalle. Valtakunta käsittää kuningas Hammurabin valloitusten jälkeen Sumerin Kolmannen dynastian koko alueen. Hallitseva väestö koostui nyt seemiläisistä amorilaisista, mutta sumerilaiset ja akkadilaiset toki elivät edelleen heidän hallinnassaan.

Sumerin kieli osattiin hyvin, mutta Enuma elish teksti on seemiläistä akkadia.

wikipedia kertoo Babylonian Ensimmäisestä dynastiasta 1830-1531
(kappalejako ja korostukset lisätty)


Origins of the First Dynasty
The actual origins of the Dynasty are rather hard to pinpoint with great certainty simply because Babylon itself, due to a high water table, yields very few archaeological materials intact. Thus any evidence must come from surrounding regions and written records.

Not much is known about the kings from Sumuabum through Sin-muballit other than the fact they were Amorites rather than indigenous Akkadians.

What is known, however, is that they accumulated little land. When Hammurabi (also an Amorite) ascended the throne of Babylon, the empire only consisted of a few towns in the surrounding area: Dilbat, Sippar, Kish, and Borsippa. Once Hammurabi was king, his military victories gained land for the empire. However, Babylon remained but one of several important areas in Mesopotamia, along with Assyria, then ruled by Shamshi-Adad I, and Larsa, then ruled by Rim-Sin.

In Hammurabi's thirtieth year as king, he really began to establish Babylon as the center of what would be a great empire. In that year, he conquered Larsa from Rim-Sin, thus gaining control over the lucrative urban centers of Nippur, Ur, Uruk, and Isin. In essence, Hammurabi gained control over all of south Mesopotamia.

The other formidable political power in the region in the 2nd millennium was Eshnunna, which Hammurabi succeeded in capturing in c. 1761. Babylon exploited Eshnunna's well-established commercial trade routes and the economic stability that came with them.

It was not long before Hammurabi's army took Assyria (another economic powerhouse) and parts of the Zagros Mountains.

In 1760, Hammurabi finally captured Mari, the final piece of the puzzle that gave him control over virtually all of the territory that made up Mesopotamia under the Third Dynasty of Ur in the 3rd millennium.

Hammurabi's other name was Hammurapi-ilu, meaning "Hammurapi the god" or perhaps "Hammurapi is god."

A recent translation of the Chogha Gavaneh tablets which date back to 1800 BC indicates there were close contacts between this town located in the intermontane valley of Islamabad in Central Zagros and Dyala region.

The Venus tablets of Ammisaduqa (i.e., several ancient versions on clay tablets) are famous, and several books had been published about them. Several dates have been offered but the old dates of many source books seems to be outdated and incorrect. There are further difficulties: the 21 years span of the detailed observations of the planet Venus may or may not coincide with the reign of this king, because his name is not mentioned, only the Year of the Golden Throne. A few sources, some printed almost a century ago, claim that the original text mentions an occultation of the Venus by the moon. However, this may be a misinterpretation.

Calculations support 1659 for the fall of Babylon, based on the statistical probability of dating based on the planet's observations. The presently accepted middle chronology is too low from the astronomical point of view.

A text about the fall of Babylon by the Hittites of Mursilis I at the end of Samsuditana's reign which tells about a twin eclipse is crucial for a correct Babylonian chronology. The pair of lunar and solar eclipses occurred in the month Shimanu (Sivan). The lunar eclipse took place on February 9, 1659 BC. It started at 4:43 and ended at 6:47. The latter was invisible which satisfies the record which tells that the setting moon was still eclipsed. The solar eclipse occurred on February 23, 1659. It started at 10:26, has its maximum at 11:45, and ended at 13:04.

The short chronology:

King	Reigned	Comments
Sumu-abum or Su-abu	ca. 1830—1817 BC	Contemporary of Ilushuma of Assyria
Sumu-la-El	ca. 1817—1781 BC	Contemporary of Erishum I of Assyria
Sabium or Sabum	ca. 1781—1767 BC	Son of Sumu-la-El
Apil-Sin	ca. 1767—1749 BC	Son of Sabium
Sin-muballit	ca. 1748—1729 BC	Son of Apil-Sin
Hammurabi	ca. 1728—1686 BC	Contemporary of Zimri-Lim of Mari, Siwe-palar-huppak of Elam and Shamshi-Adad I
Samsu-iluna	ca. 1686—1648 BC	Son of Hammurabi
Abi-eshuh or Abieshu	ca. 1648—1620 BC	Son of Samsu-iluna
Ammi-ditana	ca. 1620—1583 BC	Son of Abi-eshuh
Ammi-saduqa or Ammisaduqa	ca. 1582—1562 BC	Venus tablet of Ammisaduqa
Samsu-Ditana	ca. 1562—1531 BC	Sack of Babylon

wikipedia

Ekskursio: Tiamat ja feminismi

Enuma elish eepoksessa on "sumerilainen substratum" neljänneltä vuosituhannellta eKr ja akkadin kielinen versio vanha-babylonialaiselta ajalta 1600-1500 eKr.

Näiden kahden kerrostuman välinen jännite on hyvin merkittävä. Eräs yksityiskohta, jossa se näkyy on "alkumeren", suolaisen meren hahmo.

Enuma elish eepoksen vauhdikkaassa "Kulturkampf" (Gunkelin antama nimitys) kuvaa Apsûn puolison Tiamatin lopulta hirviömäisellä tavalla. Suurjumala Marduk hänet sitten hurjan taistelun jälkeen surmaa.

Sumerilaisesta uskonnon kerrostumasta Enuma elish eepoksen taustalla tämä sotainen ja julma, suorastaan hirviömäinen hahmo puuttuu täysin.


Rauhalliset naiset versus sotaiset miehet jumalina

Robert Graves
Kaikki alkoi yhdestä miehestä, jota Tiamat kiinnosti!

Robert Graves considered Tiamat's death by Marduk as evidence of his hypothesis that a shift in power from a matriarchy controlling society to a patriarchy happened in the ancient past.

Grave's ideas were later developed into the Great Goddess theory by Marija Gimbutas, Merlin Stone and others. The theory suggests Tiamat and other ancient monster figures were presented as former supreme deities of peaceful, woman-centered religions that were turned into monsters when violent.

Their defeat at the hands of a male hero corresponded to the manner in which male-dominated religions overthrew ancient society.

This theory is rejected by academia and modern authors such as Lotte Motz, Cynthia Eller and others.
wikipedia

R. Graves Greek Myths/

The Greek Myths (1955) is a mythography, a compendium of Greek mythology, by the poet and writer Robert Graves, normally published in two volumes.

Each myth is presented in the voice of a narrator writing under the Antonines, such as Plutarch or Pausanias, with citations of the classical sources. The literary quality of these retellings is generally praised.

Each myth is followed by Graves' interpretation of its origin and significance, following his theories on a prehistoric Matriarchal religion as presented in his White Goddess and elsewhere. These theories and his etymologies are rejected by classical scholarship. Graves dismissed such criticism, arguing that by definition classical scholars lacked "the poetic capacity to forensically examine mythology".

Graves interpreted Bronze Age Greece as changing from a matriarchal society under the Pelasgians to a patriarchal one under continual pressure from victorious Greek-speaking tribes. In the second stage, local kings came to each settlement as foreign princes, reigned by marrying the hereditary queen, who represented the Triple Goddess, and were ritually slain by the next king after a limited period, originally six months. Kings managed to evade the sacrifice for longer and longer periods, often by sacrificing substitutes, and eventually converted the Queen, priestess of the Goddess, into a subservient and chaste wife, and in the final stage had legitimate sons to reign after them.

The Greek Myths presents the myths as stories from the ritual of all three stages, and often as historic records of the otherwise unattested struggles between the Greek Kings and the Moon-priestesses. In some cases, Graves conjectures a process of "iconotropy" or image-turning, by which a hypothetical cult image of the matriarchal or matrilineal period has been misread by later Greeks in their own terms. Thus, for example, he conjectures an image of divine twins struggling in the womb of the Horse-Goddess, which later gave rise to the Trojan Horse myth.
wikipedia

Marija Gimbutas

Marija Gimbutas on muokannut Gravesin ideaa tavalla, jolla on ollut varsin laajalle ulottuva vaikutus aikamme kulttuuriin.

Marija Gimbutas (1921/1994)
kuva wikimedia

Marija Gimbutas (Lithuanian: Marija Gimbutienė; January 23, 1921 – February 2, 1994), was a Lithuanian-American archeologist known for her research into the Neolithic and Bronze Age cultures of "Old Europe" and for her widely accepted Kurgan hypothesis, which located the Proto-Indo-European homeland in the Pontic Steppe.

Gimbutas's assertion that Neolithic sites in Lithuania and across Europe provided evidence for matriarchal pre-Indo-European societies was not well received in scholarly circles, but became a keystone of the Goddess movement.
lue koko artikkeli wikipediasta

Teoria uskonnon kehityksestä Gravesin ja Gimbutasin kuvaamalla tavalla on joutunut sittemmin ankaran arvostelun kohteeksi.

Lotte Motz

L.Motz The Faces of Goddes (Oxford 1997)

To depict these earlier goddesses as peaceful and nurturing mothers, as is often done, is to deny them their own complex and sophisticated nature as beings who were often violent and vengeful, delighting in sacrifice, or who revelled in their eroticism and were worshipped as harlots. The idea of a nurturing Mother Goddess is very powerful. In this challenging book, however, Motz shows that She is a product of our own age, not of earlier ones. By discarding this simplistic and worn-out paradigm, we can open the door to a new way of thinking about feminine spirituality and religious experience.
Review of The Faces of Goddess by Lotte Motz (1963-2000).

Riana Eisler

R. Eisler, Malja ja Miekka, historiamme, tulevaisuutemme (WSOY 1988)

Amerikkalaisen radikaalin feminisin Riane Eislerin teos on tehnyt Suomessa tutuksi alunperin Robert Gravesin esittämän teorian uskonnon kehityksestä rauhallisesta naisjumalattaren vaiheesta veriseen ja sotaiseen indo-eurooppalaiseen uskontoon. "Kuinka kukaan voi palvoa ristillä roikkuvaa veristä miestä?"


Cynthia Eller

C. Eller, The Myth of Matriarchal Prehistory (2000)

Cynthia Eller The Myth of Matriarchal Prehistory: Why An Invented Past Will Not Give Women a Future, Beacon Press (2000)

Eller sets out to refute what she describes as feminist matriarchalism as an "ennobling lie".
She argues that the feminist archaeology of Marija Gimbutas had a large part in constructing a late twentieth-century feminist myth of matriarchal prehistory. She questions whether Gimbutas's archaeological findings adequately support the claim that these societies were matriarchal or matrifocal. She says that we know of no cultures in which paternity is ignored and that the sacred status of goddesses does not automatically increase female social status. Eller concludes that inventing prehistoric ages in which women and men lived in harmony and equality "is a burden that feminists need not, and should not bear." In her view, the "matriarchal myth" tarnishes the feminist movement by leaving it open to accusations of "vacuousness and irrelevance that we cannot afford to court."
wikipedia

Cynthia Eller on puolestaan saanut arvostelua kirjastaan, joka "repii amerikkalaisen feminismin perusteita" ja olettaa ilman perusteluja, että "miehinen jumaluus" on aina ollut hallitseva jne.


Goddes movement

One version of the Spiral Goddess symbol of modern neopaganism
kuva ja teksti wikipedia

Jumalatar-liike rakentaa varsin pitkälle meneviä johtopäätökisä ihmiskunnan elämästä ja uskonnoista päätyen uus-pakanuuteen.

The Goddess movement is an overall trend in religious or spiritual beliefs or practices which emerged from second-wave feminism, predominantly in North America, Western Europe, Australia and New Zealand in the 1970s. Spurred by centuries of male dominated organized religion (or a supreme deity referred to by masculine pronouns i.e. "he"), some women embraced the idea of a female deity that was more in keeping with feminist beliefs and the inherent value of women. A unifying theme of the movement was that the gender of deity characterizes the political gender-bias of the religion, so a Goddess Worshipping religion is held to be matriarchal and a "God" worshipping religion is held to be patriarchal.

Goddess beliefs can take many forms; some people in the Goddess movement recognize multiple goddesses. Some also include gods. While others honor what they refer to as "the Goddess", which is not necessarily seen as monotheistic, but is often understood to be an inclusive, encompassing term incorporating many goddesses in many different cultures. The term "the Goddess" may also be understood to include a multiplicity of ways to view deity personified as female, or as a metaphor, or as a process. (Christ 1997, 2003)
lue koko artikkeli wikipediasta

Kommentti
Gravesin ja Jumalatar-liikkeen esittämä näkökulma naiseuden ja miehisyyden merkityksestä uskonnolle on mielestäni erittäin tärkeä. Keskustelu on tyypillistä heiluri-liikettä, kuten pitääkin, ja varmaan jossain vaiheessa löydetään konsensus, jossa Eislerin tapaiset ylilyönnit vältetään.

Muinaisen Mesopotamian Tiamat on siis tänään melkoisen ajankohtaisessa ja syvälle leikkaavassa seurassa ensimmäisenä ja vanhimpana esimerkkinä. Ero sumerilaisen ja vanha-babylonialaisen ajan välillä on aivan selvä, ja kutsuu selvittelemään Kaksoisvirtain maan historiaa Enuma elish eepoksen viitekehyksenä.

Taulu I - jumalten esittelyä

Taulussa I esiintyvistä jumalista tietoa siinä järjestyksessä, kuin ne mainitaan. Näihin kaikkii pitäisi jonkinverran tutustua sen, joka aikoo Enuma elish eeposta laisinkaan ymmärtää. huoh...

Apsû
ZU.AB abzu, akkadin Apsû  ab = vesi (siemen)  zu = syvä, tietää

Sumerilainen makean pohjaveden käsite. Järvet, joet, lähteet saivat vetensä abzusta.

Tärkein temppeli Eridun kaupungissa suuren suon lähellä ollut E₂-abzu. Monissa sumerilaisissa ja assyro/babylonialaisissa temppeleissä raikkaan veden allas Apsû.

Enki jumala asui alunperin Apsûssa. Siellä olivat myös Enkin vaimo Damgalnuna, äiti Nammu, neuvonantaja Isimud ja portinvartija Lahmu.

Apsû on jumalhahmo ainoastaan Enuma elish eepoksessa.
wikipedia


Tiamat
Enuma elish eepoksessa kaaos Tiamat on aikojen alun suolaisten vesien jumalatar, jonka kanssa Apsû saa lapsia ja synnyttää ensimmäiset jumaluudet. Eepos huipentuu taisteluun, jossa Marduk surmaa Tiamatin ja luo tämän ruumiin puolikkaista taivaan ja maan (vaikka ne ovat jo alussa syntyneet Apsûn ja Tiamatin "vesien sekaantumisesta") .

Minusta näyttää, että ainakin wikipedian artikkelissa Enuma elish kertomus otetaan Tiamatin assyro-babylonialaiseksi yleiskuvaukseksi. On kuitenkin huomattava, että Apsû on jumaluus ainoastaan tässä kertomuksessa eikä taistelu kaaoksen kanssa välttämättä edusta koko kuvaa Tiamatista.


Lahmu ja Lahamu
Kaksoset, jotka Enuma elish eepoksen mukaan syntyvät ensimmäiseksi Apsûn ja Tiamatin liitosta. Tutkijat arvelevat, että nämä ovat olleet lietettä. Koska kirjoitusmerkki on lainehtiva viiva, nämä saivat myös käärmeen epiteetin.
Encyclopaedia Britannica

[On mielenkiintoista, juontuuko Betlehem kaupungin nimi kanaanilaisesta temppelistä, Bet Lahmu. Koska Lahmu jumaluus ei ole mitenkään vahvasti esillä Mesopotamian uskonnossa, tämä yhteys kyllä vaatisi selityksen]


Anshar ja Kishar
Naiseus ja miehuus, horisontti, jossa taivas ja maa kohtaavat ja näin kohdaten synnyttävät taivaan suurjumalan Anun. Ehkä taivas (an) ja maa (ki).
Enuma elish eepoksessa joko Apsûn ja Tiamatin tai Lahmun ja Lahamun lapset.
Encylopaedia Britannica


Anu
Tärkeä sumerilainen taivaan jumaluus, jolla oli merkittävä rooli myös assyro-bablyonialaisessa uskonnossa..

In Sumerian mythology, Anu (also An; from Sumerian *An 𒀭 = sky, heaven) was a sky-god, the god of heaven, lord of constellations, king of gods, spirits and demons, and dwelt in the highest heavenly regions. It was believed that he had the power to judge those who had committed crimes, and that he had created the stars as soldiers to destroy the wicked. His attribute was the royal tiara. His attendant and minister of state was the god Ilabrat.

He was one of the oldest gods in the Sumerian pantheon and part of a triad including Enlil (god of the air) and Enki (god of water). He was called Anu by the later Akkadians in Babylonian culture. By virtue of being the first figure in a triad consisting of Anu, Enlil, and Enki (also known as Ea), Anu came to be regarded as the father and at first, king of the gods. Anu is so prominently associated with the E-anna temple in the city of Uruk (biblical Erech) in southern Babylonia that there are good reasons for believing this place to be the original seat of the Anu cult. If this is correct, then the goddess Inanna (or Ishtar) of Uruk may at one time have been his consort.
lue koko artikkeli wikipediasta

Nudimmud
Enki, tärkeä sumerilainen jumaluus, jolla oli merkittävä rooli myös assyro-bablyonialaisessa uskonnossa.

Enki is a god in Sumerian mythology, later known as Ea in Akkadian and Babylonian mythology. He was originally patron god of the city of Eridu, but later the influence of his cult spread throughout Mesopotamia and to the Canaanites, Hittites and Hurrians. He was the deity of crafts (gašam); mischief; water, seawater, lakewater (a, aba, ab), intelligence (gestú, literally "ear") and creation (Nudimmud: nu, likeness, dim mud, make beer). He was associated with the southern band of constellations called stars of Ea, but also with the constellation AŠ-IKU, the Field (Square of Pegasus). Beginning around the second millennium BC, he was sometimes referred to in writing by the numeric ideogram for "40," occasionally referred to as his "sacred number." The planet Mercury, associated with Babylonian Nabu (the son of Marduk) was in Sumerian times, identified with Enki.

A large number of myths about Enki have been collected from many sites, stretching from Southern Iraq to the Levantine coast. He figures in the earliest extant cuneiform inscriptions throughout the region and was prominent from the third millennium down to Hellenistic times.

The exact meaning of his name is uncertain: the common translation is "Lord of the Earth": the Sumerian en is translated as a title equivalent to "lord"; it was originally a title given to the High Priest; ki means "earth"; but there are theories that ki in this name has another origin, possibly kig of unknown meaning, or kur meaning "mound". The name Ea is allegedly Hurrian in origin while others claim that his name 'Ea' is possibly of Semitic origin and may be a derivation from the West-Semitic root *hyy meaning "life" in this case used for "spring", "running water." In Sumerian E-A means "the house of water", and it has been suggested that this was originally the name for the shrine to the god at Eridu.
lue koko artikkeli wikipediasta

Mummu
Sumerin Nammu jumalatar edustaa suolaista vettä, merta, joka synnytti taivaan (An) ja maan (Ki) sekä Enkin.
Mahdollisesti esihistoriallinen jumaluus, joka ei juuri esiinny sumerilaisissa teksteissä. Yhteyksiä assyro-babylonian Tiamat jumalattaren varhaiseen muotoon (ennen Enuma elish eeposta).


Ea
Akkadin kielessä käytetty nimitys Enki jumaluudesta. Katso Nudimmud edellä.


Ummu-Hubur
Hubur on sumerin kielessä virta mutta myös alempi maailma, ja näin Manalan joki tai Paratiisin joki.
Enuma elish eepoksessa Ummu-Hubur hahmo on lähellä Tiamat hahmoa.

Hubur on mahdollisesti Eufrat. Gunkel ajatteli, että se on Hesekiel 47 ja Ilmestyskirja 22 Elämän virran tausta..
katso aiheesta enemmän wikipedia artikkeli viitteineen


Kingu
Akkadin kielessä tarkoittaa "taitamaton työntekijä". Kingu jumaluus on Enuma elish eepoksessa isä Apsûn murhan jälkeen Tiamatin puoliso. Marduk lyö Kingun ja sekoittaa tämän veren saveen luodakseen ihmisen.
katso aiheesta enemmän wikipedia artikkeli viitteineen

Kuva seitsemästä savitaulusta

kuva FoundFact

Oheinen kuva on otettu jostain kirjasta, mutta lähdettä ei mainita (sic! ellish).

Ongelma on Taulu I:n pieni koko - jotain ei ole kohdallaan, tuohon ei mitenkään mahdu 142 riviä tekstiä.

Toinen ongelma on, että kuvassa näkyvää Taulua 5 ei ole löydetty Assurbanipalin kirjastosta. Olisiko tämä Sultantepen rauniokummusta Turkista löydetty Taulu 5?

Olisi hyvä löytää jostain luotettava kuva Enuma elish eepuksen seitsemästä taulusta.

Taulu I

TAULU I

Alussa
1. Kun taivasta ylhäällä ei oltu vielä nimetty
2. eikä maalla alhaalla ollut vielä nimeä
3. ja muinainen Apsû, joka ne synnytti
4. ja kaaos Tiamat, molempien äiti
5. niidedn vedet olivat sekoittuneet toisiinsa
6. eikä yhtään peltoa oltu muodostettu eikä soita ollut näkyvissä
7. kun jumalia ei oltu vielä kutsuttu olemaan
8. eikä kellään ollut nimeä eikä kohtaloita [vielä oltu määrätty]

Jumalat tulevat olemaan
9. Silloin jumalat luotiin keskelle [taivasta]
10. Lahmu ja Lahamu kutsuttiin olemaan
11. Iät pitenivät
12. Sitten luotiin Anshar ja Kishar
13. Kului paljon aikaa, sitten tuli
14. Anu, heidän poikansa
15. Anshar ja Anu
16. Ja jumala Anu
17. Nudimmud, jonka hänen isänsä, saajnsa
18. Täynnä kaikkea viisautta
19. Hän oli erittäin väkevä
20- Hänellä ei ollut kilpailijaa
21. (Näin) asetettiin ja (olivat ... suuret jumalat?)

Apsû ja palvelijansa Mummu menevät Tiamatin luo
22. Mutta T[iamat ja Âpsû] olivat (yhä) sekavassa tilanteessa [...]
23. He olivat huolissaan ja [...]
24. Epäjärjestyksessä (?) ... [...]
25. Ja Tiamat ärjyi [...]
26. Apsû ei vähentynyt voimassaan [...]
27. Hän löi ja niiden teot [...]
28. Niiden tie oli paha ... [...] ...
29. Sitten Apsû, suurten jumalten saaja
30. Huusi Mummulle, palvelijalleen, ja sanoi hänelle
31. "Oi Mummu, sinä palvelija, joka iloitset hengestäni
32. Tule, menkäämme Tiamatin [luo]
33. Niin ne menivät ja polvistuivat (?) Tiamatin edessä.


Apsû kertoo metelistä ja esittää uhkauksen
34. He neuvottelivat suunnitelmasta, joka koski jumalia [heidän poikiaan]
35. Apsû avasi suunsa [ja lausui]
36. Ja Tiamatelle, säkenöivälle, hän osoitt [sanat]
37. "[...] heidän tiensä [...],
38. Päivällä en voi leävät, yöllä }en voi maata sijallani rauhassa]
39. mutta minä tuhoan heidän tiensä, minä [...],
40. Olkoon valitusta ja asettukaamme alallemme (taas rauhassa)

Tiamat raivostuu
41. Kun Tiamat [kuuli] nämä sanat
42. Hän raivostui ja huusi suurella äänelää [...].
43. [Hän ...] raskaasti [...],
44. Hän lausui kirouksen ja [sanoi Apsûlle]:
45. "Mitä meidän on [tehtävä]?
46. "Tehtäköön heidän tiensä vaikeaksi, ja asettukaamme [alallemme (taas ) rauhassa]."

Mummun neuvo Apsûlle
47. Mummu vastasi ja neuvoi Apsûa,
48. [...] ja vihamielinen (jumalille) oli neuvo, jonka Mu[mmu antoi]:
49. "Tule, heidän tiensä on väkevä, mutta sinä tuhoat [sen];
50. "Sitten saat levätä, yöllä asetut lepäämään sijallesi (rauhassa)."
51. Apsû [kuunteli] häntä ja hänen olemuksensa kirkastui,


Tiamat pelkää
52. [Koska ] hän  (Mummu) suunnitteli pahaa jumalai, hänen poikiaan vastaan
53. [...] hän oli peloissaan [...],
54. Hänen polvensa [kävivät heikoiksi(?)],ne pettivät hänen allaan,
55. Sen pahan tähdenl] jota heidän esikoisensa oli suunnitellut
56. [...] heidän [...] he muuttuivat(?).
58. Valitus [...] he istuivat [murheissaan] '
57. [...] he [...],
59. [...]


Ea saapuu paikalle 
60. Silloin kaikkitietävä Ea meni ylös ja tarkkaili heidän mutinaansa
61. [...]
62. [...] ... hänen puhdas loitsunsa
63. [...] ... [...]
64. [...]
65. [...] surkeus
66. [...]
67. [...]
[Rivit 68-82 puuttuvat]
83. [...]
84 [...] ...
85. [...] jumala Anu,
86. [... kost]taja.
87. [...]
88. [...] hän hämmentää Tiamatin
89. [...] hän ...
90. [...] ainiaaksi.
91. [...] paha,
92. [...] ... hän sanoi:
93. "[...] sinä [...] hän on valloittanut ja
94. " [...] hän [itkee] ja istuu ja on koettelemuksissa (?).
95. "[...] pelosta,
96. "[...] me emme asetu alallemme (rauhassa).
97. "[...] Apsû on tehty autioksi (?),
98. "[...] ja Mummu, joka vangittiin, on [...]
99. "[...] sinä teit, ...
100. "[...] asettukaamme alallemme (rauhassa).
101. "[...] ... he lyövät  (?) [...].
102. " ...] asettukaamme alallemme (rauhassa).
103. "[...] sinä kostat heidät,
104. "[...]myrskyyn sinä olet [...]!"


Tiamatin vastaus Ealle: sotaan!
105. [Ja Tiamat kuunteli] kirkkaan jumalan sanoja, (ja sanoi):
106. "[...] luotatko sinä! ryhtykäämme [sotaan]!"
107. [...] jumalat  [...] keskellä
108. [...] sillä jumalat hän loi.'


Taisteluun valmistautuminen
109. [He asettuivat yhteen] Tiamatin rinnalla [he] etenivät;
110. [He olivat raivoissaan, he suunnittelivat pahantekoa taukoamatta] yöt ja [päivät].
111. [He valmistautuivat taisteluun], kiehuen raivoissaan;
112. [He yhdistivät joukkonsa] ja kävivät stoaan.


Ummu-Hubur varustaa joukkoja
113. [Ummu-Hubu]r, joka muovasi kaiken,
114. [Teki lisäksi] voittamattomia aseita, hän tuotti hirviö-käärmeitä,
115. [Terävä] hampaisia, armoton myrkkyhammas;
116. [Myrkyllä] veren sijasta hän täytti [niiden] ruumiit.
117. Hurjia [hirviö-kyitä] hän puki kauhulla,
118. [Upeudella] häne peitti ne, [hän teki niille] uljaan olemuksen.
119. [Kuka vain] näki ne, joutui kauhun valtaan,
120. Niiden kehot nousivat ylös eikä kukaan voinut kestää [niiden hyökkäystä].


Lisää pelottavia taistelijoita tuodaan esiin
121. [Hän toi] kyitä ja lohikäärmeitä ja (hirviö) [Lahamun],
122. [Ja myrskytuulia], ja raivoavia koiria, ja skorpion-miehiä,
123. Ja väkeviä [tuulenpuuskia] ja kala-mies yhdistelmiä, ja [oinaita];
124. [Ne kantoivat] julmia aseita pelkäämättä [taistelua].
125. Hänen käskynsä [olivat mahtavia], [kukaan] ei kyennyt vastustamaan niitä;
126. Tällä tavoin valtavasti [häne teki] yksitoista (hirviötä).


Kingu nostetaan joukkojen johtajaksi
127. Jumalten joukossa olivat hänen poikansa sen mukaan kuin hän oli antanut [hänelle tukea],
128. Hän nosti johtoon Kingun heidän keskeltään [nosti] hänet [valtaan].
129. Marssimaan joukkojen edessä, johtamaan [sotaväkeä],
130. Antamaan taistelumerkin, saattamaan hyökkäyksen etenemään,
131. Johtamaan taistelua, ohjaamaan sitä


Tiamat puhuttelee komentaja Kingua
132. Hänelle hän uskoi [kalliin puvun] hän pani hänet istumaan (sanoen):
133. "Olen lausunut loitsusi, jumalten kokouksessa olen nostanut sinut valtaan.
134. "Olen antanut hänelle vallan kaikkien jumalten yli
135. "Ole ylistetty, valittu puolisoni
136. "Olkoon nimesi suuri yli  [kaikkein ... Anunnakien]."


Kohtalon Taulut
137. Hän atnoi hänelle Kohtalon Taulut, hänen rinnalleen häne asetti ne (sanoen):
138. "Komentosi ei ole oleva turha, [suusi sana toteutetaan]."
139. Nyt Kingu, (näin) kunnioitettuna, [Anun voiman saaneena],
140. [Määräsi] poikiensa kohtalon jumalten keskuudessa (sanoen):
141. "Sammutakkon suunne avaaminen Tuli-jumalan
142. "Kuka kunnostautuu taistelussa, hän [osoittakoon voimansa]!"